Takaisin etusivulle.

 

Kristinuskon myönteinen muutosvoima ei pääse oikeuksiinsa, mikäli kristilliset yhteisöt eivät irrottaudu perinteen patriarkaalisesta painolastista. Patriarkaalisuudella tarkoitetaan mieskeskeisyyttä (sanatarkasti "isän valtaa").  Patriarkaaliset ajattelumallit johtavat väkivaltaan, siksi ne on jätettävä taakse.

 

Tärkein argumentti väkivaltaa vastaan kristillisessä traditiossa on Jeesuksen välittämä tieto siitä, millainen Jumala on. Jeesus puolusti kaikkien ihmisten, erityisesti kaikkein halveksituimpien, oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Hän piti naisia arvossa, keskusteli heidän kanssaan myös Jumalasta ja kutsui heitä seuraajiensa joukkoon. Ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja oli Jeesuksen uskollinen oppilas Magdalan Maria.

 

Nk. feministiteologia on viime vuosikymmenten mittaan tarkastellut koko kristillistä uskonperintöä ja sen lähtöoletuksia naisten silmin. Näkökulmasta on tullut merkittävä uudistuksen lähde joka mantereella. Feministiteologiassa on sijaa myös itsekritiikille: ajoittain se on muodostunut liian järkikeskeiseksi, unohtaen teologian kokonaisuuteen kuuluvan spiritualiteetin (hengellisyyden) olennaisen merkityksen. Erityisesti eteläisen pallonpuoliskon naisteologit ovat muistuttaneet tästä ulottuvuudesta.

 

Feministiteologialla on monet kasvot. Ensinnäkin se on akateemisen teologian osa-alue, jonka kohteena ovat uskontojen ja kirkkojen historia, keskeiset opit, pyhät kirjoitukset ja niiden tulkinnat. Toisaalta kyse on konkreettisia muutoksia ajavasta liikkeestä, joka pyrkii tekemään kirkot tietoisiksi patriarkaalisista käytännöistä ja rohkaisee etsimään niille vaihtoehtoja. Jossain päin maailmaa sana feminismi koetaan liian eurooppakeskeiseksi ja naisnäkökulmalle on annettu muita nimiä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen afrikkalais-amerikkalaiset naiset kutsuvat teologiaansa käsitteellä womanist theology.

 

Feministiteologiassa on erilaisia suuntauksia. Toisten mielestä kristillinen teologia ja kirkot ovat ytimiään myöten patriarkaalisia, joten ei kannata tuhlata voimia niiden uudistamiseen. He katsovat parhaaksi irtautua kristinuskosta ja etsiä hengellisyyttä esimerkiksi jumalataruskosta. Toiset puolestaan pitävät kristinuskon ydintä myös naisille vapauttavana ja siksi he ponnistelevat uudistaakseen yhteisöjään ja niiden teologiaa.

 

Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Koen, että kristinusko on suuri vapautusliike naisille, kaikille sorretuille ja luomakunnalle. Tämän muutosvoiman on päästävä näkyviin ja vaikuttamaan yhdessä muiden elämää puolustavien uskontojen ja aatteiden kanssa. Teologian tulee olla herkkäkorvaista ihmisten ja muiden luotujen hädälle.

 

 

Lue lisää:

 

Näen Jumalan toisin. Kristinuskon feministisiä tulkintoja. Toim. Pauliina Kainulainen ja Aulikki Mäkinen. Helsinki: Kirjapaja 2006.